Minun unelmakarttani

Ensimmäisen unelmakarttani piirsin talvella 2010/2011. Piirsin paperille lentokoneen. Ystäväni hämmästyi. Hän ei osannut kuvitella minun haaveilevan matkasta, koska en ollut siitä koskaan puhunut. Mielestäni se oli aivan liian kallis unelmoitavaksi. Kesällä 2011 istuimme kolmen lapseni kanssa lentokoneessa matkalla Italiaan. 

Ensimmäinen unelmakartta toteutui.

Toinen unelmakarttani

Siinä oli vaalea koti, valkoiset huonekalut, plingpling-valaisimet, auto, tietokone, puhelin, kello, joka osoitti omaa aikaa ja tuopillinen rahaa. Keväällä 2013 istuin omassa kodissa valkoisella sohvalla, plingpling-valaisimien alla, kädessäni auton rekisteriote, jossa oli vain minun nimeni, pöydällä uusi tietokone ja puhelin. Istuin yksin ja mietin, että olisi pitänyt laittaa pienempi kello. Vähempikin oma-aika olisi riittänyt. Ihmettelin ystävälleni, kun kaikki muu on toteutunut, mutta missä rahat. Hän kysyi minulta, millä tuon kaiken olin ostanut. No, rahalla. En vain ehtinyt laittaa rahoja tuoppiin, kun tuhlasin ne jo pankista.

Toisen unelmakarttani jälkeen olen varoitellut ystäviä, muistakaa miettiä tarkasti toiveet, sillä ne toteutuu. Kannattaa ajoissa miettiä, minkä kokoisia kelloja laittaa.

Kolmas unelmakarttani

Keskellä karttaa luki isolla "Maalaiselämää". Teksitin tässä vaiheessa voit jo arvata kuinka kävi. Ei kestänyt kauan, kun muutin miehen perässä maalle. Toive toteutui, vaan ei ollut loppuun asti harkittu. Maalaiselämä oli mukavaa. Sain pienen kasvimaan, tuoretta salaattia ja pinaattia pöytään, mansikoita herkutteluun. Rauhallinen ympäristö, elokuun pimenevät illat, talvi-iltojen ulkovalot ja -tulet, kesällä grillausta omalla pihalla. Sitä olin toivonut ja sen sain. 

Vaan kaupanpäälle sain kymmenen vuotta yksin asuneen miehen. Aivan yhtä jääräpäisen, kun itsekin olen. Anopin, joka pitää pojastansa kiinni kaksin käsin. Näitä en ollut toivonut, enkä rajannut toiveistani pois.

Neljäs unelmakarttani

Neljäs unelmakarttani oli huonosti tehty, ristiriitainen. Se ei käynyt toteen. Jos toivon harmaapukuista tonttua punaisella takilla, ei maailmankaikkeus voi tietää, mitä haluan.

Viides unelmakarttani

Seuraavaa karttaa olen jo suunnitellut. Nyt vaan täytyisi käyttää harkintaa. 

Kuinka pienennän vanhan kartan kelloa? Vähempikin oma-aika riittäisi. Olen unelmieni työssä. Työn osalta pari muutakin unelmaa on vielä toteuttamatta, joten illat ja viikonloput käyttöön. Työn lisäksi toivon tietysti saavani huomattavaa palkkaa työstäni. (Meinasin kirjoittaa kohtuullista, vaan sitähän en toivo.) Vapaa-aikaakin pitäisi jäädä. 

Taas olisi aika lisätä uusi auto kartalle ja haluaisin saada talon ja mökin.

Kun pienennän vanhan kartan kelloa ja vähennän omaa-aikaa, haluan ympäröidä itseni ihanilla, rakastavilla, rehellisillä, välittävillä ihmisillä, ystävillä ja rakkailla. Haluan, että kotini/mökkini täyttyy viikonloppuisin naurusta ja laulusta, ruuasta ja juomasta, ystävistä ja rakkaista.

Vielä en ole viidettä karttaa tehnyt. Täytyy yrittää tehdä harkiten ja varovasti, virheistä oppien.

Rakkaudella

Eeva
Oman elämänsä prinsessa